Virkkalan ryhmänäyttely 2005-06-05

Houkuttelivat aamulla autoon makkaralla ja muilla herkuilla. Hetken ajettiin ja tultiin parkkipaikalle, mihin jätettiin auto. Sitten lähdettiin vaeltamaan Virkkalan keskustaan ja edelleen Pähkinäniemeen. Siellä sitä sitten alkoivat harjata turkkiani. Välillä panin hanttiin oikein kunnolla, mutta ottivat sen verran tiukan otteen, että tuntui helpommalta luovuttaa. No itse asiassa sen jälkeen olin kyllä varsin hienossa kunnossa.

Takaisin tallustettaessa aurinko lämmitti mukavasti ja isäntäväki pistäytyi jätskille. Koira rukalle ei herunut edes muruja. Kentälle ei siitä sitten pitkää matkaa ollutkaan. Sisään päästiin paperien tutkimisen jälkeen. Eivät oikein ymmärtäneet nykyistä rokotekäytäntöä.

Emäntää jouduttiin vähän odottelemaan, kun se osti itselleen lipun ja luettelon. Isännälle kiinnitettiin lappu hihaan. Kaipa se jotakin kertoo esiintymisjärjestyksestä.






Siinä se tuomari pyörii ja katselee. No mikäs minua on katsellessa. Turkki on puhdas, paksu ja kaikinpuolin komea.
Ja sitten hampaat! Se täti halusi välttämättä nähdä hampaani. Ensin se veteli huulia erilleen toiselta puolelta ja sitten toiselta puolelta. Isäntäkin piteli kiinni niin, etten voinut millään väistää.

No nyt se tuomari kokeilee takajalkaani. Mitähän se siitäkin ymmärtää?

 
    

Arvostelu

2v. Maskuliininen vankka uros. Oikea pään muoto. Hieman vaaleat silmät. Oikea purenta. Lyhyt kaula. Etuasentoinen lapa. Hyvä ylälinja. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Korkea välijalka. Liikkuu normaalisti. Hyvä turkki ja väritys.

    
Kattokaas ny! Enksmää olekin komee ja mitkä nauhat. Punaista tuli rakenteesta ja sinistä sijoituksesta.

Ei tarina aivan tähän pääty. Mentiin parkkipaikalle ja yrittivät saada minut autoon. Eihän sitä nyt mihinkään vankilaan vapaa berni halua. Niinpä emäntä lähti taluttamaan minua kotiin. Tunnin tallaamisen jälkeen oli isäntä odottamassa auton kanssa harjulla. Kun emäntä avasi oven, pomppasin heti sisään moikkaamaan isäntää. Samalla kolahti ovi kiinni ja taas minua jujutettiin. Toisaalta olihan siellä hyvät muonat aina kanansiipiä myöden. Ei se loppumatka sitten kauaa enää kestänytkään.